Puheenvuoro

ERP-projektissa on kyse tunteista

Yritysten kriittisiä liiketoimintoja ohjaavan toiminnanohjaus- eli ERP-järjestelmän rakennus- tai uudistusprojekti ylittää varsin usein budjetin, aikataulun ja ihmisten sietokyvyn. Syitä on useita.

Miksi ERP-projekti epäonnistuu? Liika räätälöinti, johdon tuen puute, epärealistiset resurssit, huono suunnittelu, heikko ydinprosessien ymmärrys – muutamia syitä mainitaksemme. Yhdistävänä tekijänä on ihminen ja hänen toimintansa.

Räätälöinnin tarvetta perustellaan usein sillä, että ”Leena haluaa painikkeen, joka vanhassakin oli” tai ”Ei Pentti pysty käyttämään CRM:ää”. Leenalta ja Pentiltä ei luultavasti ole edes kysytty näkemystä, saati sitä, mitä he oikeasti tekevät tai missä prosessin pullonkaulat asustavat. Sitten piirretään prosessikaavio pienellä porukalla ja annetaan se toimittajalle. Kun järjestelmä on valmis, lähetetään työntekijöille sähköposti, josta löytyy linkki intraan. Intrassa on kutsu käyttökoulutukseen.

Vaikka eteenpäin on päästy management by perkele -ajoista, ei Suomi sittenkään ole vielä muutosjohtamisen kärkimaita. Uudessa toiminnanohjausjärjestelmässä on nimittäin kyse todella merkittävästä kulttuurinmuutoksesta, joka vaatii uusien toimintatapojen, roolien ja vastuiden omaksumista ja vanhoista luopumista. 

Pelko ja laiskuus selätetään tarinan avulla

Muutos on aina ihmismielelle ensisijaisesti uhka. Olemme edelleen, ainakin aivoiltamme, pelokkaita laumassa eläviä savanniapinoita, joille jokainen rasahdus on merkki vaarasta. Kivikauden innokkaat ja uteliaat apinayksilöt eivät aikoinaan selvinneet tai jatkaneet sukuaan. Olemme siis varovaisten jarruttajien jälkeläisiä.

Miten tämä liittyy ERP-projekteihin? No siten, että niitä suunnitellaan ja toteutetaan järki edellä. Järki on hyvä pitääkin mukana, mutta tunnepuolta ei voi ohittaa. Muutosjohtamisen ja oppimisen näkökulmasta meidän pitäisi pystyä ohittamaan kaksi voimakasta tekijää: pelko ja laiskuus.

Kun ihminen on uuden edessä, hän ei ensisijaisesti tarvitse faktoja. Kun viet lapsesi uima-altaan syvään päähän, ei häntä kiinnosta altaan syvyys. Lasta kiinnostaa, pysytkö varmasti lähellä. Myös aikuiset tarvitsevat turvaa. He tarvitsevat innostavan tarinan siitä, miten kaikki muuttuu paremmaksi heidän itsensä, työkaverien, yrityksen ja maailman kannalta. He tarvitsevat tiedon, että heitä autetaan ja tuetaan.

Mikä tahansa tarina on parempi kuin ei tarinaa ollenkaan. Sekin riittää alkuun, että tunnustetaan tunteiden osuus päätöksenteossa, vastataan kysymykseen miksi ja annetaan tukea muutoksessa. Tämä kaikki vaatii kulttuurimuutoksen tunnistamista, systemaattista muutosjohtamista sekä ihmisluonteen huomioimista faktojen rinnalla.

Kirjoittajat: 

Timo Jääskeläinen työskentelee myyntijohtajana Attidossa ja Tuomo Loukomies muutosvalmentajana Trainers’ Housella.


Asiakkaitamme

Kumppanimme